”Tampere ansaitsee määrätietoiset päättäjät, joilla on sydän kohdallaan. Kulttuuri on Johannan intohimo ja elämän moottori. Kaikki kiire loppuu, kun konsertti alkaa.
Johannalle arvomaailma merkitsee konkreettista tekemistä: luontoarvojen ja ympäristön vaaliminen merkitsee ihan oikeaa työtä. Perhepolitiikan tarpeet on hyvin tiedossa neljän lapsen kasvattajana. Vanhuspalvelun sisältö on konkretiaa useasti viikossa omaiskäynnillä. Yrittäjän byrokratiaviidakko ja haasteet edellyttävät kirkasta tavoitetta ja hyviä tukiverkkoja. Heikommassa asemassa olevan auttaminen merkitsee päivittäisiä kohtaamisia.Tätä kaikkea Johanna on ja tekee. Hän tietää, mitä tamperelaiset tarvitsevat ja ansaitsevat.”Timo Hanhilahti
Ystävä, ent. Tampereen kaupungin apulaispormestari
Yrittäjäperheessä kasvanut, ja siten jo äidinmaidossa imenyt yritteliään elämänasenteen. Päiväkoti-ikäisenä toimin taidegalleristina, kauppasin piirustukseni muiden ikätovereideni antaessa ne kiltisti vanhemmilleen. Lapsuudessa minut, pienen kiharapään, löysi useimmiten touhuamasta eläinten kanssa. Yrittäjämäisestä asenteestani ja suuresta eläinrakkaudesta huolimatta kirjoitin lapsena ystäväkirjoihin haaveammatiksi aina maaherran viran. Ihailin Lapin läänin ensimmäistä naispuolista maaherraa, Hannele Pokkaa, ja halusin olla samanlainen. Tartuin jo lapsena havaitsemiini epäkohtiin ja pyrin korjaamaan ne. Pikkutyttönä olin sitä mieltä, että pitäisi säätää laki, joka velvoittaa hankkimaan vähintään kaksi lasta tai ei ollenkaan.
Olin puuhakas ja reipas lapsi, mutta varsin itsepäinen. Äiti ilmoitti minut pienenä balettikouluun, mutta tein vankan päätöksen, etten aio mennä sinne. Vahvistin päätöstäni silpomalla balettia varten ostetut uudet sukkahousut. Äidillä pääsi muutama kyynel ja syvä huokaus, että mikäköhän tuostakin tytöstä vielä tulee, kun on niin oikukas.
Peruskouluaikoina teatteri veti puoleensa, ja olin kaikissa koulun näytelmäprojekteissa mukana. Rakastin näyttelemistä ja laulamista. Perheessäni kuunneltiin vain iskelmämusiikkia, mutta klassinen musiikki alkoi kiinnostamaan yhä enemmän. Yksi intohimoistani oli luova kirjoittaminen. Kirjoitin pitkiä ja hulvattomia tekstejä, ja se saikin isäni ennustamaan, että tulen kuolemaan kirjailijana. Elämää tuli tarkkailtua myös linssin takaa.
Haaveilin toimittajan ammatista, mutta tie vei lukion jälkeen laskentatoimen merkonomiopintoihin. Valmistumisen jälkeen sain neljä ihanaa lasta, joista olen äärimmäisen onnellinen. Tein kaikkeni lasten hyvän ja turvallisen elämän eteen. Kotiäitivuosina tein vapaaehtoistyötä mm. Pelastakaa Lapset ry:ssä, vanhempainyhdistyksessä, Kameraseurassa sekä erilaisissa taideprojekteissa. Lasten ollessa pieniä, toteutin haaveeni. Vahva rakkaus kulttuuria kohtaan, sai minut hakemaan Humanistiseen ammattikorkeakouluun kulttuurituottajaksi. Pääsykokeissa päätin, että mikäli saan opiskelupaikan, niin elämänmittainen tehtäväni on kulttuurin puolesta puhuminen. Nautin luonnossa liikkumisesta ja rauhoittumisesta. Minulle Suomen puhdas luonto ja luonnon vaaliminen on tärkeä asia. Syvensin omaa luontosuhdettani ja erätaitojani luonto- ja eräalan opinnoissa. Työskentelin ennen nykyistä työtäni mm. taidekoulussa, kulttuuritoimessa, viestintätoimistossa, vanhassa kaivoksessa, eräoppaana, pankissa ja yksityisyrittäjänä. Tällä hetkellä opiskelen draamakasvatusta Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
Elämä ja työ vei Pirkanmaalta Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Keski-Suomen kautta Pohjois-Karjalaan. Kotiudun niin hyvin Joensuuhun, että luulin jääväni sinne loppuelämäkseni, kunnes elämä päätti toisin. Oli aika lunastaa äidille tehty lupaus. Hänen jäätyä leskeksi kesällä 2020, minä otin kopin hänestä. Äidin rakkaus minua kohtaan on ollut aina niin vahvaa, että nyt on aika huolehtia hänestä, kun hän on ikääntynyt ja sairastunut vakavasti. Päätin samalla jatkaa isän Hervannan ja Pyhätunturin yrityksiä sekä perustaa kolmannen firman. En ole hetkeä katunut, että jätin rakkaat ystäväni, Roukalahden kesäteatterin, vakituisen työpaikan rahoitusalalla, Joensuun monipuolisen kulttuurielämän sekä kerrassaan upea luonnon. Tampere on myös tätä kaikkea. Tampere on tutkitusti Suomen vetovoimaisin kaupunki.
Kulttuuri merkitsee minulle valtavan paljon. Käyn muusikkotyttäreni kanssa viikottain (normaaliaikaan) kuuntelemassa Tampere Filharmoniaa ja jazzkonserteissa. Tunnen vetoa niin näyttämötaiteeseen kuin kuvataiteeseen. Kulttuuri rikastuttaa elämää, tarjoaa valtavan paljon elämyksiä, tuottaa mielihyvää, voimauttaaa, lisää yhteisöllisyyttä ja ennen kaikkea onnellisuutta. Mitä tekisimme ilman kirjallisuutta, musiikkia, elokuvia, teatteria, kuvataidetta?
”Minun suuri unelmani on päästä kulttuurivaikuttajaksi Tampereella ja antaa panokseni siihen, että tulevaisuudessakin Tampere on tunnettu kansainvälisen tason kulttuuritoimijana paikallisia toimijoita unohtamatta.”